Vuoropysäköinti ja siirtokehotus: talvipysäköinnin säännöt

Vuoropysäköinti tarkoittaa, että kadun toiselle puolelle ei saa pysäköidä kuukauden parittomina päivinä ja toiselle puolelle ei saa pysäköidä parillisina päivinä. Kielto on voimassa merkin tarkoittamasta päivästä kello 8:sta seuraavaan päivään kello 8:aan, jollei lisäkilvellä ole muuta osoitettu. Siirtokehotus on eri asia: se ei ole liikennemerkki vaan ajoneuvojen siirtämisestä annettuun lakiin (1508/2019) perustuva ilmoitus siitä, että kadulla tehdään työtä ja paikalle jäänyt auto siirretään pois. Siirtokehotus on asetettava paikalle vähintään kaksi vuorokautta ennen suunniteltua siirtoa.

Mitä vuoropysäköinti tarkoittaa?

Vuoropysäköinti on kadunvarren pysäköintikielto, joka vaihtaa puolta päivittäin. Kadun toisella puolella pysäköinti on kielletty kuukauden parittomina päivinä, toisella puolella parillisina. Käytännössä kadulle mahtuu edelleen autoja joka päivä, mutta aina vain toiseen laitaan – ja toinen laita on vapaa aurausta, harjausta tai muuta kunnossapitoa varten.

Järjestely on kirjattu tieliikennelakiin (729/2018) merkkeinä C44.1 ja C44.2. Merkki kieltää pysäköinnin vain sillä puolella tietä, jolle se on asetettu. Sen vaikutusalue toimii samalla logiikalla kuin muidenkin pysäköintikieltomerkkien: kielto alkaa merkistä ja jatkuu seuraavaan risteykseen asti, ellei lisäkilpi rajaa aluetta lyhyemmäksi. Pelkkä tontti- tai pihaliittymä ei katkaise kieltoa.

Vuoropysäköinti näkyy tyypillisesti kapeilla asuinkaduilla, joilla auraaminen on mahdotonta, jos molemmat laidat ovat täynnä autoja. Ylen maaliskuussa 2023 julkaisemassa jutussa kerrottiin Kotkasta, jossa merkit ilmestyvät keskustan kaduille joka talvi, kun lunta alkaa tulla enemmän. Tampereen kaupungin mukaan talviajan pysäköintirajoitukset ovat siellä voimassa pääsääntöisesti marraskuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Käytäntö on siis kaupunkikohtainen: sama katu voi olla kesällä normaali pysäköintikatu ja talvella vuoropysäköintikatu.

Miten vuoropysäköintimerkin lukee – yksi viiva vai kaksi?

Merkin tulkinta on yksinkertainen, kun sen kerran opettelee. Merkissä on yksi tai kaksi valkoista pystyviivaa, jotka luetaan roomalaisina numeroina.

Merkit ovat aina pareittain: kadun toisella puolella on C44.1 ja toisella C44.2. Jos näet vain toisen merkin, se koskee silti vain omaa puoltaan – vastapäisen laidan säännöt luetaan sen omasta merkistä.

Muistisääntö on se, että merkki kertoo, milloin sen omalla puolella ei saa olla. Yksi viiva ja pariton päivämäärä ovat siis huono yhdistelmä. Jos kuun 15. päivä on menossa ja kadun puolella on yksi viiva, auto kuuluu vastakkaiselle puolelle.

Mihin kellonaikaan auto pitää siirtää?

Kielto on voimassa tarkoitetusta päivästä kello 8:sta seuraavaan päivään kello 8:aan, jollei lisäkilvellä ole muuta osoitettu. Tämä on vuoropysäköinnin yleisin väärinymmärrys.

Sääntö tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin auto on siirrettävä ennen kello kahdeksaa sinä aamuna, jona oman puolen kielto alkaa – ei illalla eikä päivän mittaan. Toiseksi kielto jatkuu vielä seuraavan aamun yli: parittoman päivän puolella kielto päättyy vasta parillisen päivän aamuna kello 8. Aamuseitsemältä parillisena päivänä parittomien päivien puoli on siis yhä kiellossa, vaikka kalenterissa lukee jo parillinen päivä.

Käytännössä vuoropysäköintikadulla asuvan rytmi on tämä: auto siirretään kerran vuorokaudessa aamukahdeksan tienoilla puolelta toiselle. Jos työmatka alkaa aikaisin, siirto kannattaa tehdä edellisenä iltana – silloin auto on jo valmiiksi oikealla puolella, kun kello lyö kahdeksan.

Miksi kaupungit käyttävät vuoropysäköintiä?

Syy on kunnossapito. Aura-auto ei pääse kadun laitaan, jos siinä on autoja peräkkäin, ja lumi jää autojen väleihin polanteeksi. Kun toinen laita on joka päivä vuorollaan tyhjä, katu saadaan aurattua kunnolla kahdessa päivässä.

Tampereen kaupunki muistuttaa lisäksi, että myös vakituisesti kadunvarteen pysäköivien kannattaa vaihdella pysäköintikohtaa säännöllisesti, jotta auton ympärille ei kasva lumivallia, jota kukaan ei pysty poistamaan. Sama koskee katuja, joilla ei ole vuoropysäköintiä lainkaan.

Merkintöjen noudattaminen ei ole aina itsestäänselvyys, eikä valvonta ole sekään automaattista. Ylen jutussa Kotkan kunnossapidosta vastaava Kimmo Sved kuvasi arjen käytäntöä suoraan: väärällä puolella olevat autot kierretään auratessa ja odotetaan, että omistaja siirtää autonsa itse. Kadun kannalta lopputulos on huono – juuri niihin kohtiin jää polanne, joka kovettuu ja hankaloittaa pysäköintiä koko loppukauden.

Vuoropysäköinti ei ole ainoa talven pysäköintirajoitus. Monissa kaupungeissa on lisäksi säännöllisiä kunnossapitokatkoja, jotka näkyvät lisäkilvessä kellonaikoina ja viikonpäivinä – esimerkiksi “tiistaisin 8–12”. Ne toimivat kuten mikä tahansa aikaan sidottu pysäköintikielto: rikkomisesta seuraa pysäköintivirhemaksu, ei siirtoa. Lisäkilpien lukemisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa P-merkki ja lisäkilvet.

Mitä eroa on vuoropysäköinnillä, kunnossapitokatkolla ja siirtokehotuksella?

Talvikadulla voi olla voimassa useita eri rajoituksia päällekkäin, ja ne toimivat eri logiikalla. Alla olevaan taulukkoon on koottu, mihin kukin perustuu ja mitä noudattamatta jättämisestä seuraa.

Ero on olennainen. Liikennemerkin rikkominen johtaa maksuun, mutta auto saa jäädä paikalleen. Siirtokehotus taas ei tuota maksua sinänsä – se johtaa siihen, että auto ei enää ole siinä, mihin se jätettiin.

Mikä on siirtokehotus?

Siirtokehotus on ilmoitus siitä, että kadulla tehdään lähiaikoina työtä ja alueelle pysäköidyt ajoneuvot siirretään pois. Liikenneturvan mukaan siirtokehotusmerkki ei ole liikennemerkki vaan itsenäinen laite, joka perustuu lakiin ajoneuvojen siirtämisestä (1508/2019). Merkin voi tunnistaa siitä, että siinä kerrotaan työn ajankohta – päivä ja usein myös kellonaika – eikä siinä ole liikennemerkkien vakiosymboliikkaa.

Laki asettaa ennakkoilmoitukselle selvän vähimmäisajan: ennalta tiedossa olevasta tiealueella tehtävästä työstä tai järjestettävästä tapahtumasta on ilmoitettava alueelle sijoitetuin merkein tai ilmoituksin vähintään kahta vuorokautta ennen suunniteltua siirtoa. Poikkeuksena ovat äkilliset tilanteet, kuten putkirikko tai liikenneturvallisuutta vaarantava pysäköinti, joissa siirto voidaan tehdä heti.

Mitä autoilijan pitää tehdä, kun kadulle ilmestyy siirtokehotus?

1. Lue päivämäärä ja kellonaika merkistä

   Siirtokehotuksessa kerrotaan, milloin katu on oltava tyhjä. Ajankohta voi olla useamman päivän päässä – merkit asetetaan vähintään kaksi vuorokautta ennen siirtoa.

2. Tarkista, mihin asti kehotus ulottuu

   Kävele risteystä kohti ja katso, missä kehotus alkaa ja mihin se päättyy. Vaikutusalue voi kattaa koko korttelin, ei pelkkää työmaan kohtaa.

3. Siirrä auto itse ennen määräaikaa

   Omatoiminen siirto on ilmainen. Jos kaupunki joutuu siirtämään auton, lasku tulee ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.

4. Ota ilmoitukset käyttöön, jos kaupunkisi tarjoaa ne

   Helsingissä on ilmainen SiirtoSoitto-sovellus, joka ilmoittaa tulevista puhdistustöistä ja siirtokehotuksista valituilla alueilla. Tampereella vastaavia tietoja saa tekstiviestipalveluna postinumeroalueittain.

5. Jos auto on jo siirretty, selvitä sijainti

   Auto viedään yleensä kadun toiselle puolelle, viereiselle kadulle tai siirtokeskukseen. Helsingissä sijainnin saa kaupunkiympäristön asiakaspalvelusta, poliisilta tai tekstiviestillä rekisterinumerolla.

Kuka saa siirtää auton ja millä perusteella?

Siirtoa ei tee kuka tahansa. Lain vastaisesti tiealueelle pysäköidyn ajoneuvon siirtää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, poliisi, kunta tai kunnallinen pysäköinninvalvoja. Yksityinen hinausyritys toimii näiden toimeksiannosta, ei omasta aloitteestaan.

Siirtoja on kaksi lajia:

• Lähisiirto tarkoittaa auton siirtämistä lähistölle – tyypillisesti kadun toiselle puolelle tai viereiselle kadulle. Tämä on selvästi yleisempi tapa, ja se on se, mitä kunnossapitotöiden yhteydessä tehdään.
• Varastosiirto tarkoittaa auton siirtämistä kunnan varastoalueelle. Siihen mennään silloin, kun lähistöllä ei ole kelvollista paikkaa tai kun siirron peruste on raskaampi.

Kunnossapitotyön kohdalla peruste on laissa suoraan: jos pysäköity ajoneuvo haittaa tiealueella tehtävää kunnossapito-, korjaus- tai rakennustyötä taikka luvallista tapahtumaa, siirto voidaan tehdä. Liikenneturvallisuutta vaarantava pysäköinti taas velvoittaa poliisin siirtämään ajoneuvon välittömästi ilman ennakkoilmoitusta.

Laissa on lisäksi säännös toistuvista laiminlyönneistä: jos samalle ajoneuvolle määrätyt viisi pysäköintivirhemaksua ovat maksamatta eikä niihin voi enää hakea muutosta, ajoneuvo voidaan siirtää varastoon välittömästi. Tämä ei liity talveen tai kunnossapitoon, mutta se on hyvä tietää, jos maksuja on jäänyt hoitamatta. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa meneekö parkkisakko ulosottoon.

Mitä siirto maksaa ja kuka sen maksaa?

Kustannukset peritään lähtökohtaisesti ajoneuvon omistajalta tai haltijalta, ja korvauspäätös tulee postitse jälkikäteen.

Hinnat ovat kuntakohtaisia. Helsingissä kaupunki korotti siirtomaksuja vuoden 2026 alusta: Ylen mukaan pysäköintivirheen vuoksi tehty lähisiirto maksaa 1.1.2026 alkaen 163 euroa (aiemmin 121–156 €) ja katujen puhdistustyön vuoksi tehty siirto 135 euroa (aiemmin 95–120 €). Sähköpotkulaudan lähisiirto nousi 55 eurosta 80 euroon. Helsingissä tehdään lumitilanteesta riippuen 15 000–20 000 lähisiirtoa vuodessa.

Olennaista on, että siirto ei aina jää autoilijan maksettavaksi. Jos ajoneuvo oli pysäköity paikalle jo ennen kuin siirtokehotusmerkit asetettiin – tai jos merkkejä ei käytetty lainkaan – siirto on autoilijalle maksuton ja kustannuksen maksaa työn teettäjä. Tämä on syytä muistaa, jos auto on ollut samassa paikassa pitkään ja siirtolasku tulee yllättäen.

Voiko siirtomaksusta valittaa?

Kyllä. Siirtokustannuksista tehdystä korvauspäätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen. Helsingin ohjeen mukaan aikaa on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista ja käsittely kestää tyypillisesti 1–3 kuukautta. Maksua ei tarvitse suorittaa käsittelyn aikana, mutta varastoon siirrettyä ajoneuvoa ei luovuteta ennen kuin maksut on hoidettu.

Oikaisuvaatimuksessa kannattaa keskittyä siihen, mikä on todennettavissa: milloin auto oli pysäköity paikalle, milloin siirtokehotus asetettiin ja mitä merkissä luki. Valokuva pysäköintipaikasta ja merkeistä on tässä arvokkaampi kuin pitkä perustelu.

Koskeeko siirtokehotus taloyhtiön pihaa?

Ei samalla tavalla. Laki ajoneuvojen siirtämisestä koskee ennen kaikkea tiealuetta, eli katuja ja yleisiä teitä. Taloyhtiön piha on yksityisaluetta, jossa auton siirtäminen on mutkikkaampaa: kaupunki ja poliisi eivät yleensä puutu yksityisalueelle pysäköityyn autoon, vaan alueen haltijan on hoidettava asia itse – käytännössä sopimalla pysäköinninvalvonnasta ja tarvittaessa siirrosta erikseen.

Tämä näkyy taloyhtiöissä joka talvi. Piha-alueen lumityöt on hoidettava, mutta vieraaseen autoon ei pääse käsiksi yhtä suoraviivaisesti kuin kadulla. Yksityisalueen pysäköintisäännöistä ja valvontamaksusta kerrotaan tarkemmin artikkelissa yksityinen pysäköinninvalvonta Suomessa.

Saako vuoropysäköinnin rikkomisesta pysäköintivirhemaksun?

Saa. Vuoropysäköintikielto on tavallinen liikennemerkillä osoitettu pysäköintikielto, ja sen rikkomisesta kunnallinen pysäköinninvalvonta määrää pysäköintivirhemaksun. Maksun suuruus vaihtelee kunnittain; vuonna 2026 se on tyypillisesti 40–80 euroa, ja summat kaupungeittain löytyvät artikkelista Paljonko pysäköintivirhemaksu on 2026.

Pahin lopputulos on yhdistelmä: väärällä puolella oleva auto saa ensin pysäköintivirhemaksun ja tulee sen jälkeen siirretyksi, jolloin päälle tulee vielä siirtolasku. Helsingin hinnoilla kahdeksankymmenen euron virhemaksu ja 163 euron lähisiirto tekevät yhdessä yli 240 euroa yhdestä unohtuneesta aamusta.

Kannattaa myös huomata, ettei siirtokehotus poista muita sääntöjä. Vaikka auto olisi siirretty pois työmaan tieltä, uusi paikka on valittava normaalien sääntöjen mukaan – ja jos kadulla on pysäköintikieltoalue, se koskee kaikkia sen sisällä olevia katuja. Kieltoalueen logiikkaa käsitellään erikseen artikkelissa pysäköintikieltoalue.

Vapauttaako pysäköintitunnus vuoropysäköinnistä?

Ei vapauta. Tämä koskee sekä asukaspysäköintitunnusta että liikkumisesteisen pysäköintitunnusta, joskin eri syistä.

Asukaspysäköintitunnus antaa oikeuden pysäköidä oman alueen asukaspysäköintipaikoille ilman erillistä maksua ja aikarajoituksen estämättä. Se ei kumoa liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa eikä siirtokehotusta. Vuoropysäköintikadulla tunnuksen haltija noudattaa siis samaa kello kahdeksan rytmiä kuin muutkin.

Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen erioikeudet on lueteltu tieliikennelain 39 §:ssä. Tunnuksella saa pysäköidä maksulliselle paikalle maksua suorittamatta, alueelle, jossa pysäköinti on kielletty merkeillä C38 (pysäköinti kielletty) tai C39 (pysäköintikieltoalue), sekä rajoitusta pidemmäksi ajaksi alueelle, jonka enimmäispysäköintiaikaa on rajoitettu. Vuoropysäköintimerkkejä C44.1 ja C44.2 ei tässä luettelossa mainita, joten tunnus ei anna oikeutta jättää autoa kiellon puoleiseen laitaan. Siirtokehotus koskee sekin kaikkia ajoneuvoja.

Entä jos auto on lumivallissa kiinni?

Umpeen aurattu auto on tavallinen tilanne, mutta se ei ole peruste jättää autoa siirtämättä. Vastuu ajoneuvon sijainnista on omistajalla tai haltijalla, ja kunnossapitotyö etenee aikataulussaan riippumatta siitä, pääseekö auto liikkeelle.

Käytännön ohje on ennakointi. Jos auto seisoo kadulla pitkään ja lunta on tulossa, se kannattaa käydä siirtämässä ennen kuin valli ehtii kovettua. Lumen kaivamiseen menee puolessa tunnissa se aika, joka olisi mennyt siirtoon minuutissa – ja jos kadulle on ilmestynyt siirtokehotus, kaupungin aikataulu ei jousta lapion mukaan.

Sama koskee autoa, joka jää pidemmäksi aikaa seisomaan esimerkiksi matkan ajaksi. Vuoropysäköintikadulle ei voi jättää autoa viikoksi, koska kielto vaihtaa puolta joka päivä. Pitkäaikaiseen säilytykseen tarvitaan pysäköintialue, halli tai tontti.

Kuka vastaa aurausvahingoista?

Talvella toistuva riita koskee sitä, kuka maksaa, kun aura-auto tai siirtoauto vaurioittaa autoa. Pääsääntö on, että vahingonkorvausvaatimus osoitetaan sille, joka työn on tehnyt – kaupungille tai sen urakoitsijalle – ja vastuu ratkaistaan sen mukaan, onko työ tehty huolellisesti ja oliko auto pysäköity sääntöjen mukaisesti. Sääntöjen vastaisesti pysäköity auto heikentää omaa asemaa selvästi.

Käytännön neuvo on yksinkertainen: kuvaa vaurio ja auton sijainti heti, kirjaa ylös päivämäärä ja kellonaika ja tee vaatimus kaupungille kirjallisesti. Kaupunkien asiakaspalvelut ohjaavat vahingonkorvausvaatimukset omiin lomakkeisiinsa.

Tarvitseeko vuoropysäköintikadulla parkkikiekkoa?

Vuoropysäköintimerkki ei itsessään vaadi kiekkoa – se on kielto, ei aikarajoitus. Kiekko tulee kuvaan silloin, kun samalla kadulla on lisäkilvellä osoitettu aikarajoitus tai kun pysäköinti on sallittu merkillä E2 (pysäköinti kiekolla). Talvella tämä yhdistelmä on tavallinen: kadun toisella puolella on vuoropysäköintikielto ja sallitulla puolella kahden tunnin aikarajoitus.

Yhdistelmässä on yksi helposti unohtuva yksityiskohta. Kun auto siirretään aamulla kadun toiselle puolelle, pysäköinti alkaa uudelleen – ja kiekkoon on käännettävä uusi saapumisaika. Vanha aika kiekossa on virheellinen tieto, josta voi hyvin seurata maksu, vaikka auto olisi juuri siirretty. Kiekon oikeasta käytöstä on oma ohjeensa artikkelissa näin käytät parkkikiekkoa oikein.

Juuri toistuva siirtely on se tilanne, jossa kiekon kääntäminen unohtuu useimmin. Osa autoilijoista ratkaisee asian automaattisella parkkikiekolla: se on edestä tavallisen kiekon näköinen, mutta kellotaulun takana on kellokoneisto, jossa on kaksi asentoa. Run-asennossa kellotaulu käy kuin kello ja näyttää senhetkistä aikaa; stop-asennossa taulu pysähtyy näyttämään sitä hetkeä, jolloin se pysäytettiin. Sääntöjen mukainen käyttötapa on kääntää kiekko stopiin saavuttaessa ja runiin lähtiessä, jolloin näkyvä aika on todellinen saapumisaika ilman erillistä kellonajan asettelua. Virtansa laite saa yhdestä tavallisesta AA-paristosta.

Toisin kuin digitaalisessa parkkikiekossa, automaattikiekossa ei ole numeronäyttöä eikä liikkeentunnistusta. Ero on talvella merkityksellinen: digikiekon nappiparisto voi kylmässä heiketä niin, että näyttö nollautuu ja jää näyttämään väärää aikaa, kun taas pysähtynyttä kellotaulua voi kääntää käsin kuten pahvikiekkoa. Täysin virraton vaihtoehto on edelleen perinteinen pahvikiekko.

Yleisimmät virheet vuoropysäköintikadulla

• Auto siirretään illalla, ei aamulla. Kielto alkaa kello 8, joten illalla tehty siirto on oikea-aikainen vain, jos se tehdään edellisenä iltana.
• Luullaan, että kielto päättyy keskiyöllä. Kielto jatkuu seuraavan päivän kahdeksaan asti.
• Katsotaan vain omaa merkkiä. Kadun toisen puolen sääntö luetaan sen omasta merkistä, ei päättelemällä.
• Ohitetaan kuun vaihde. 31. ja 1. päivä ovat molemmat parittomia.
• Siirtokehotusta etsitään vain auton kohdalta. Yksi kehotus voi koskea koko katuosuutta risteyksestä risteykseen.
• Kiekkoon jää vanha aika siirron jälkeen. Uusi pysäköinti tarvitsee uuden ajan.

← Kaikki artikkelit